Ensimmäinen ja tärkein keino on vähentää verisuonien läpivirtausta ja tuhota uudet verisuonet. Lasersäde fokusoidaan vahingoittuneeseen verkkokalvoon. Verkkokalvon koagulaatio käsittää 2000–4000 silmäpohjan polttamista. Hoito tapahtuu polikliinisesti, mutta joudutaan usein toistamaan. Laserhoito on tarpeen näön säilyttämiseksi, ei sen parantamiseksi. Sokeutumista voidaan välttää 80–90 % tapauksissa. Laserhoitoa tarvitaan silloin, kun silmälääkäri havaitsee verkkokalvolla verisuonten uudismuodostumia tai mikäli ne ovat sinne jonkin ajan päästä vaarassa muodostua. Tavallisesti se tapahtuu 10–15 vuotta sokeritautia sairastaneilla (vahvan diabeteksen dekompensaation osalta aiemminkin). Laserhoitoa tarvitaan myös silloin, kun kapillaarit ovat alkaneet vuotaa makulan läheisyydessä ja ympäristössä.
Parantaako leikkaus (vitrektomia) näkemistä?
Tämä on leikkaus, jossa mikrokirurgisten välineiden ja mikroskoopin avulla poistetaan lasiainen ja puhdistetaan silmänpohja. Samean lasiaisen vaihtaminen läpinäkyvään osaan mahdollistaa valon pääsyn uudestaan verkkokalvolle ja siten osittain myös näkökyky palautuu. Näön laatu ei kuitenkaan vastaa normaalia. Voi kulua viikkoja tai kuukausia, ennen kuin näkö parantuu. Vaikean retinopatian osalta voidaan saavutuksena pitää myös sairauden pysäyttämistä.
Onko apuvälineitä, jotka auttaisivat lukemisessa, kun näkö on huonontunut?
Diabeetikkoja, joiden näöntarkkuus on vähentynyt niin paljon, että he näkevät kohteet vain muutaman metrin päästä, voidaan myös auttaa. Päivittäisten toimien jatkamisessa voivat olla avuksi sekä yksinkertainen suurennuslasi että erilaiset sähköiset apuvälineet. Tallinnassa sijaitseva sokeiden kuntoutuskeskuksen työntekijät antavat heikkonäköisille apuvälineiden käytössä neuvoja, harjoituttavat ja kouluttavat niiden käyttöön.